Harvaanasutussa Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomessa matkat kirkkoon ja kirkkomaalle olivat hyvin pitkiä. Hankasalmi on tästä hyvä esimerkki. Se sijaitsi neljän eri seurakunnan raja-alueella. Luterilainen kirkko vaati vainajien hautaamista siunattuun kirkkomaahan.

Kesäaikaan ja järvien jäiden ollessa heikkoja vainajia oli kuitenkin vaikea saattaa pitkiä matkoja tiettömien taivalten taakse. Matkat kirkkoon ja kirkkomaalle olivat 40 -70 km:n pituisia, Lapissa paikoin jopa 150 km.

Tästä syystä vainajat haudattiin lähialueelle asumattomiin saariin. Saariin hautaamisajanjakso kesti n. 1500-luvulta n. 1700 luvulle, Lapissa peräti 1800 luvun loppupuolelle saakka.

Saarihaudoista vainajat pyrittiin siirtämään kirkkomaahan rekikelien aikaan jäitä pitkin. Moni vainaja jäi kuitenkin pysyvästi saarihautaan. 1600-luvun lopussa Suomessa koettiin ankaria nälkävuosia ja 1700 -luvun alussa maa oli sotatantereena. Saariin jääneiden nimiä ei juuri tiedetä, sillä heitä ei kirjattu kuolleiden ja haudattujen luetteloihin.

Saarissa uskottiin maanalaisten pysyvän poissa ja ajateltiin vainajien olevan turvassa myös eläimiltä. Veden uskottiin erottavan ja tuovan turvaa, sillä vesi hälvensi kuolemanpelkoa ja esti kalman leviämistä elävien joukkoon. Ehkäpä vesi koettiin myös väylänä tuonpuoleiseen. Matka elävien maailmasta kuolleiden maailmaan vei kansanuskomusten mukaan veneellä veden tai virran taa. Kristinusko ei kyennyt heti hävittämään näitä vanhoja uskomuksia.

Kristillisen ajan hautasaarille on yhteistä niiden sijaitseminen asutuksen lähellä. Saaret ovat muodoltaan kumpumaisia - ilmeisesti käytännön syistä, sillä kumpusaaren hiekkamaa oli helpommin kaivettavaa. Tavallisesti saaret ovat myös luonnonkauniita, ehkä ihmiset hakivat vainajille luonnonkaunista leposijaa.

Kuuhankavedessä on kaksi ruumissaarta, joista eteläinen Ruumissaari siunattiin 1963 tuntemattomien vainajien leposijaksi. Kangasniemen seurakunnasta on säilynyt kuitenkin useita kymmeniä saariin haudattujen nimi vuosilta 1697, 1709 ja 1710, heistä osa on haudattu Kuuhankaveden eteläiseen Ruumissaareen.

Kirjoittanut: Ulla Kolehmainen

Lähteet:
Erkki Laitinen (toim.) 2001: Ruumis- ja kalmasaaret - Etäällä kirkkomaasta, Kirkkonummi
www.vyh.fi/hoito/maisema/psa/vesitie/tieto.htm
Juha Ruohosen kotisivu http://users.utu.fi/jukaru/jkr.htm
Pirjo Pennanen : Keski-Suomen museon tiedote 2/91