Kunnan isänä", jos kulunutta kunnanjohtajafraasia lainaan, oli pakko vähän paatosta isänpäivän kunniaksi sote- ja maakuntauudistuksesta kirjoittaa päivän lehdet täytekakkukahvin kera luettuani. Käytännössä olin kirjoittamassa lyhyttä facebook-päivitystä, mutta teksti kasvoi todella pitkäksi, kun asiaa kahvikupin ääressä pohdiskelin. Julkaistaan se siis blogitekstinäkin nyt. Jäin siis pohtimaan isänpäivästä huolimatta taas kerran sote- ja maakuntauudistusta ja siksi, että olen siitä todella huolissani.

 

Jos joku vielä uskoo, että maan hallituksella on sote- ja maakuntauudistuksessa millään lailla kokonaisuus hankassa (hyviä ideoita on toki paljon ilmassa - sitä en kiistä :) ) , niin tämän henkilön haluaisin tavata. Ihan en tähän hätään usko kenenkään olevan valmis kuvaamaan minulle, miten tämä kokonaisuus toimii vuonna 2019. Ja kun homman pitäisi olla silloin toiminnassa 2019, niin kohta jonkun pitäisi osata kuvata.

Soten pirstaloiminen on oma juttunsa. Eli korostetaan taas kerran, että alunperin Sote-uudistus lähti liikkeelle palvelujen integraatiosta, eli että toisaalta sosiaali- ja terveyspalvelut ja toisaalta perustason ja erikoistason palvelut pelaisivat mahdollisimman hyvin yhteen.

No nyt sitten maakunta- (kesk) ja yhtiöittämis- (kok) huumassa koko soten palvelukenttä todellakin pirstaloituu ja erikoissairaanhoito saa kulkea ihan omia latujaan. Jaksan tätä nostaa esille, koska kukaan ja mikään ei ole toistaiseksi kiistänyt tätä kehitystä. Tämä kasvattaa pahimmillaan kokonaiskuluja Sotessa ja vaikeuttaa silloin muiden palvelujen (esimerkiksi koulutus ja infra) tuottamista ja siksi tänään Keskisuomalaisessa (sivulla 7) Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Jukka Pekkarinen perustellusti kysyy "Ovatko muotopuolet kunnat viisas ratkaisu" - ja tarjoaa vastaukseksi itse asiassa maakunnan kokoisia kuntia. Eli kun haluttiin torjua vahvat peruskunnat (kuntauudistus) ja alueellinen vahva hallinto - niin lopputulos voikin olla 18 maakuntaa vahvasti valtio-ohjauksessa. (Ja uutta lähidemokratiaa korostavaa kuntalakia pitää tässä samalla kuntiin juuri nyt jalkauttaa... hupaisaa sekin kokonaisuus huomioiden)

No eivät sitten ne maakunnan kokoiset kunnatkaan poistaisi soten pirstaloimisen vaikutuksia. Integraatiosta - uudistuksen päämäärästä - ollaan edetty todella kauas ja päinvastaiseen suuntaan kuin piti!

No yhtään vahvemmin ei valmistelu etene oikein maakuntauudistuksen puolellakaan. Otetaan esimerkki tämän päivän uutisen kautta. Hallitus kun yhtiöittää julkisen työnvälityksen, niin mitenhän siinä uudistuksessa käy niille työttömille, jotka eivät ole vahvasti koulutettuja tai edes niin helposti työllistettäviäkään. Mikähän yksityinen rekryfirma on kiinnostunut esimerkiksi vajaakuntoisesta yli 50-vuotiaasta hiukan päihdeongelmaisesta pitkäaikaistyöttömästä, ja heitäkin on olemassa. Toki malli voi toimia korkeastikoulutettujen ja erikoisosaamista omaavien työttömien kohdalla hyvin - ja voi jopa tehostaa toimintoja. Mutta kuntouttavan työtoiminnan pajoja tai pitkäaikaistyöttömien tukityöllistämistä hoitamaan ei ehkä hirmuisesti halukkaita yksityisiä firmoja löydy (jollei niiden rahoituspohjaa taas muuteta).

Eli kuten sotessa niin myös maakuntahallinnossa on vaarana jopa kahden eri tason palvelut. Yksityiset hoitavat rusinat pullasta ja julkiselle jää loput. Toivottavasti olen väärässä. Mutta jotta yksityinen voisi edes harkita pitkäaikaistyöttömien kuntouttavasta toiminnasta vastaamista, niin valtion rahoituksen siihen pitäisi muuttua - nythän valtio ei sitä rahoita, vaan hommaa hoidetaan kuntaveron turvin.

Eli tätä pitkäaikaistyöttömien ja kuntouttavan työtoiminnan piirissä tehtävää työtä valtio ei tähänkään saakka ole tukenut kuin kepillä kunnille (jollei oteta huomioon tukityöllistämisen tukiosuutta, joka ei tule työnvälityksestä huolehtivalle). Eli sakkomaksu pitkäaikaistyöttömistä on ohjannut kunnat aktiiviseen toimintaan. Nytkö sitten tämäkin toiminta pitäisi yhtiöittää - ja mitenhän se tehdään? Jos taas tätä osaa työttömyyden hoidosta ei tarvitse yhtiöittää - samoin kuin muuta työnvälitystä - niin tuomitaanko tämän toiminnan piirissä oleva joukko kansalaisia jo ikään kuin syrjäytymään??? Vai miten sitten tämä toiminta integroidaan taas muuhun yhtiöiden hoitamaan työnvälitykseen. Eli sirpaloiminen ja osa-optimointi vaivaa nyt sote- ja maakuntauudistusta - se palveluverkon kokonaisuus alkaa hajota käsistä. Sitä tällä paatoksellani yritän kuvata.

Ja onko todellakin niin, että kunnille ei jää jatkossa käytännössä vaikuttamisen mahdollisuuksia työttömyyden hoitoon (toki elinkeinopolitiikka ja kunnan elinvoimaisuus säilyvät kuntien vastuulla se todettakoon - ja hyvä niin), mutta sakkomaksut pitkäaikaistyöttömistä lankeavat silti yhä kunnille? Eikö ne pitkäaikaistyöttömistä koituvat sakkomaksut pitäisi sitten tällaisessa uudistuksessa siirtää sille maakunnalle, jonka kautta toimivat yhtiöt itse asiassa työttömien työnhausta onnistumisesta vastaavat. Tällä hetkellä sellaista tietoa, että kuntien taloudellisia velvotteita oltaisiin karsimassa, ei ole kuulunut. Sen sijaan selvää alkaa olla, ettei kunnilla ole toiminnallisia mahdollisuuksia tyttömyyden hoitoon vaikuttaa. Elinkeinopolitiikan kautta toki siis on ja aidot työpaikat tärkeitä ovatkin. Mutta jos maakunta vie palveluja kunnista, jos soteuudistuksen tuomat lisäkulut vähentävät valtion rahoitusta kunnan palveluihin (opetus ja päivähoito), niin yritysten kasvuhalujen ylläpito tai uuden yritystoimínnan synnyttäminen voi olla vaikeaa. Kunnan elinvoima kun syntyy myös palveluista ja vapaa-ajan mahdollisuuksista kunnan alueella.

Eli työttömyyden hoidossa on toteutumassa siis sama kuvio,kuin soten tilojen kohdalla. Kuntien on vastattava tiloista ja pitkäaikaistyöttömyyden kuluista (?), vaikkei kunnilla ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa, mitä tiloissa tehdään, kuinka kauan ja millä laajuudella. Ja yhtä äkkiä tilat voivat tyhjinä olla kunnan käsissä. Sama homma työttömyyden hoidossa, jos joku yhtiö (julkinen/yksityinen) toimiikin työttömien kohdalla tehottomasti ja saavuttaa kilpakumppaneitaan huonompia tuloksia, niin laskua siitä ei maksakaan maakunta tai tuo yhtiö, vaan kunta pitkäaikaistyöttömyyden sakkomaksun kautta.

Mielenkiintoinen kokonaisuus näyttää tuosta maakunnasta muodostuvan. Valtio päättää sen puolesta toiminnan päälinjat, koska rahoitus tulee valtiolta, eikä maakunnalla ole vaikutusvaltaa rahoitukseensa. Palveluja maakunta ei itse järjestä, vaan se kilpailuttaa ne ja sen omat yhtiöt voivat sitten toimia järjestäjinä yhdessä yksityisten kanssa, jos pärjäävät kilpailussa. Iso osa maakunnan toiminnan riskeistä jää sitten kuitenkin kunnille, joille ei tule niihin mitään rahoitusta.

Eiköhän tässä ollut paatosta tarpeeksi tähän aamuun - mutta valmis maakuntauudistus ei vielä siis ole. Mutta mielenkiintoista on se, että mitä enemmän siitä julkisuuteen avataan, sitä pirstaleisemmalta malli aina vain näyttäytyy. Yksityisen palvelutuotannon lisäämistä en vastusta, mutta kokonaisvaltaisuutta kaipaan. Niin ei saisi käydä, että meillä on muutaman vuoden päästä käsissä maakunnan kokoiset kunnat, jotka ovat valtion ohjauksessa ja kustannukset julkisista palveluista ovat vain entisestään kasvaneet ja kansalaisten palvelut eriarvoistuneet - siihen uudistus voi johtaa, jollei riskejä oteta haltuun. Ja toinen mahdollinen lähitulevaisuuden todennäköinenkin uhkakuva (toki ei varmaan kaikille tämä olisi uhkakuva, mutta minusta kyllä) on se, että maakuntauudistus kyllä toteutuu, mutta sote jää vaillinaiseksi (esimerkiksi valinnanvapautta ei voidakaan suunnitellusti toteuttaa ja nythän malli taas perustuu siihen). Ja silloin ollaan synnyttety uutta hallintoa ja byrokratiaa monimutkaisella tavalla, mutta epäonnistuttu päämäärässä. Maakuntakuntamalli olisi saatu aikaan, mutta ei juuri muuta - ei nyt ainakaan niin anneta käydä?

Linkki Helsingin Sanomien juttuun työttömyyden hoidosta

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä