Päädyin kokoamaan auki julkisen sektorin henkilöstömääriä sosiaalisessa mediassa käydyn keskustelun jälkeen. Lopulta päätin julkaista siitä pienen blogikirjoituksen, koska nämä tilastot saattavat yllättää monet. Tilastoista voi toki tehdä hyvin erilaisia johtopäätöksiä – ja lukuihin on monia erilaisia syitä.

Mutta kaikki alkoi siitä, siis tämän kirjoituksen osalta, että entinen osaava kollegani, Kyyjärven ja Karstulan ex-kunnanjohtaja Eino Nissinen kommentoi eilen facebookissa seuraavasti toisen suuresti arvostamani kuntajohtajan Helsingin pormestarin haastattelua:

Sieltä se taas tuli: "Helsinki maksaa tänä vuonna niin sanottua verotulotasausta muulle Suomelle 289 miljoonaa euroa, ensi vuonna yli 300, Vapaavuori sanoi."

Kuka kertoisi Vapaavuorelle, paljonko muu Suomi maksaa veroillaan esimerkiksi työpaikkoja Helsinkiin niin, että Helsingin kaupunki nettoaa verotulot. Uskoisin, että se on pelkästään kunnallisverotuottoina paljon suurempi summa. Lisäksi sitten vielä tietysti infra ja kaikki muu...

Aika nopeasti on unohtunut myös se, että valtionosuusuudistuksessa vasta muutama vuosi sitten verotulotasausta muutettiin niin, että tarveperusteisista valtionosuuksista leikattiin 700 M€ ja siirrettiin ne verotuloihin perustuvan tasauksen piiriin siten, että yksistään Espoolle, Helsingille ja Vantaalle tuosta siirrettiin noin 100 M€.

Tiedän, että tämän tyyppinen vastakkainasettelu ei johda mihinkään hyvään. Jatkamalla tällaisia heittoja Vapaavuori varmistaa, että metropolialueen ja muun maan hyvä, molempien tärkeyden tunnustava vuoropuhelu ei koskaan pääse käyntiin.”

Näin siis Eino kirjoitti eilen. Itse en missään nimessä kannata kaupunkien ja maaseutukuntien asettamista jotenkin vastakkain, kuten Einokin kirjoituksensa tavallaan lopetti. Verotulotasaus on kuitenkin syntynyt siitä, että hyvinvointiyhteiskunta pidetään ympäri Suomen yllä. Se varmistaa sen, että terveydenhoito, vanhuspalvelut ja perusopetus toimivat joka puolella Suomessa väestörakenteesta ja –määrästä riippumatta kohtuullisella tasolla.

Ja pienissä kunnissa ei todellaan tasausrahoja hupuloida mihinkään, vaan niillä turvataan palveluja, jotka joka tapauksessa täytyisi jonkun järjestää ja tuottaa, vaikka sitten kuntaliitoksia tehtäisiin. Siksi Einon kommentin ja sen perusteet ymmärsin hyvin.

Einon kommentti synnytti kuitenkin pientä keskustelua hänen face-palstallaan, jossa nostettiin esille mm.:

”Voin olla väärässä ja/tai tieto vanhentunut, mutta muistelen nähneeni rätingin, että eniten valtion työpaikkoja (ne kaikki tuossa relevantteja) per capita olisi Kainuussa.

Itse sitten kumosin keskusteluun osallistumalla lonkalta tällaisen mahdollisuuden, koska käytännössä ei ole mahdollista, kun alkaa miettiä valtion erilaisia toimintoja, että Kainuussa koskaan olisi todella merkittävästi valtion työpaikkoja ollut.

No tämän jälkeen keskustelun jatkuessa pohdittiin, sitä että

jos nyt onkin Uusimaa ykkönen valtion työpaikoissa, niin ennen ei ehkä ole ollut ja että jos katsotaan kaikki julkiset työpaikat, niin sitten ainakin pikkumaakunnat jyräävät.

Itse lupasin asiaa selvitellä – ja ihan väärässä ei tuo viimeisin pohdinta pienten maakuntien julkisen sektorin koosta ollut. Päädyin lopulta tilastokeskuksen tietojen kautta tekemään muutamia vertailuja, jotka ainakin sen osoittavat, että ehkä sittenkään pienissä maalaiskunnissa kaikki työpaikat eivät kuitenkaan ole vain kunnanvirastolla ja kuntien palveluksessa – ja että ehkä ne julkisen sektorin tehostamishaasteet ovatkin jossain muualla kuin tehokkaasti hallinnoiduissa maaseutukunnissa?

Ja blogikirjoitus jatkuu seuraavan linkin takaa, jotta tilastotaulukot avautuvat ongelmitta, klikkaa siis seuraava linkki auki:

tämän blogin keskeiset tilastot tässä tiedostossa

 

Edellä olevan linkin tekstin loppuosan tiedoilla muun muassa perustelen sitö, miksei verotulotasausta ei voikaan siis tarkastella irrallaan koko muusta kuntien rahoituksesta ja sen Vapaavuorikin entisenä osaavana ministerinä tietää varmasti. Siksi verotulotasauksen esille nosto Helsingin kuluna on melkoista pääkaupunkiseutupopulismia pormestarilta.

Maaseudun pienissä kunnissa ei rahoja tuhlailla. Henkilöstömenot ovat julkisella sektorilla suurimmat kulut ja niiden vertailu tässä kirjoituksessa (linkin "tämän blogin keskeiset tilastot tässä tiedostissa" -osiossa) osoitti, että hyvin ne aisoissa esimerkiksi Hankasalmella pidetään ja on pidetty.

Helsinki voi pitää veroprosenttiaan matalana ja pohtia sen alentamista. Samalla kun Hankasalmella hyvin tehokkaaksi puristetulla palvelutuotannolla ja pienellä hallinto-organisaatiolla olemme ensi vuonna tekemässä alijäämää, vaikka veroprosenttimme on 22. Ja vaikka saamme siis yli 5 miljoonaa euroa verotulotasausta. Mutta uskallan olla sitä mieltä, että verotulotasauksen kohdentumisessa meille ei ole mitään vääryyttä – kyse on oikeudenmukaisuudesta ja hyvinvointivaltion turvaamisesta.

Tällaisia sunnuntaipohdintoja syntyi eilisen facebook-keskustelun jäljiltä. Jokainen lukija voi tehdä omia päätelmiään tilastoista – se kuitenkin on kiistatonta, että julkisen sektorin suurin volyymi keskittyy kaupunkeihin ja ennen kaikkea pääkaupunkiseudulle.     

Täydennys blogiin. 

Blogin julkaisun jälkeen sain palautetta, että julkisen sektorin koko sinällään on esittämäni, mutta mikä on julkisen sektorin osuus alueen koko työpaikkojen määrästä. Kokosin vielä niistä tilastot tähän kokonaisuuteen. Ne siis seuraavan linkin takana

Työpaikat alueittain kokonaisuudessaan ja julkisen sektorin osuus niistä

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä