Kaikki Keski-Suomen kunnat tuskailevat näinä viikkoina talousarvionsa kanssa. Julkinen talous on siinä tilassa, että nykytavalla tuotettuna nykylaajuudessaan ei yksikään kunta voi palvelujaan jatkossa järjestää. Ei, vaikka verojen korotuksiinkin joudutaan joko tänä vuonna tai seuraavina vuosina turvautumaan todennäköisimmin niissä kaikissa.

 

Käyttötalouden nykyiset ongelmat voidaan kuitenkin kuntien omilla ratkaisuilla ainakin suurimmassa osassa Keski-Suomen kuntiakin selättää. Helppoa se ei ole, mutta mahdollista se ehkä on! Silti Keski-Suomen tulevaisuuden yllä on todella suuria kysymysmerkkejä, joita ei oikein julkisuudessa ole riittävällä vakavuudella vielä käsitetty – eikä kunnissakaan välttämättä sisäistetty.

Yllätin itseni viime viikon syyslomalla pohtimassa huolestuneena sitä, mikä on Keski-Suomen tulevaisuus. Kuntien SOTE-lausuntokierroksella kunnilta on nyt lokakuussa kysytty kantaa valmistelussa olevaan sosiaali- ja terveystoimen malliin, jossa kyseisten palvelujen järjestäminen siirtyy viidelle yliopistosairaalan ERVA-alueelle. Pääosin Keski-Suomen kunnissa on lausuttu kunnan haluavan kuulua Kuopion ERVA-alueeseen.

Poikkeuksia silti löytyy. Multia jätti kantansa auki. Uurainen ja Keuruu lausuivat Tampereen puolesta. Jämsä on jo aiemmin hakeutunut Tampereen yhteyteen.

Sinällään kunnilla pitääkin olla oikeus itse päättää siitä, mille järjestämisalueelle he haluavat siirtää enimmillään jopa 70 – 80 % käyttötaloudestaan näillä näkymin vuoden 2017 alusta. Mutta kuntien näkemysten poiketessa toisistaan Keski-Suomessa johtaa se vähintään Keski-Suomen heikkenemiseen maakuntana ja ehkä pahimmillaan jopa sen hajoamiseen pikkuhiljaa.

Itse en koskaan ole ollut mikään erityinen maakunnan esille nostaja – pikemmin varmaan päinvastoin. Minulle kunta ja niiden muodostamat aidot seutukunnat ovat niitä, joilla on merkitystä. Eli alueet, joilla ihmiset asuvat, käyvät töissä ja harrastavat muodostavat sen olennaisen elinpiirin. Tällainen seutukunnallinen alue ja sen muodostamien kuntien yhteistyö on kaikkein tärkeintä. Mutta kun puhutaan koko sosiaali- ja terveystoimesta keskussairaaloineen, nousee koko Keski-Suomen alue olennaisen tärkeäksi.

Keuruulla sanomalehti Keskisuomalaisen mukaan valtuuston puheenjohtaja entinen kansanedustaja Lauri Oinonen oli valtuuston ratkaisua pahoitellessaan nostanut esiin erittäin olennaisen seikan. ERVA-alueen järjestäjäkaupunkia olennaisempaa on, kuten Oinonen oli todennut, keskussairaalan sijainti.

Mikäli haluamme jatkossa turvata hyvän, monipuolisen ja toimivan keskussairaalan meitä kaikkia keskisuomalaisia lähellä Jyväskylässä, pitäisi maakunnan valtaosin pysyä keskussairaalamme toiminnassa mukana.

Tällä hetkellä kun vielä valmistellaan kovaa vauhtia Suomen yhdessä köyhimmistä maakunnista Suomen upeimpien sairaaloiden joukkoon tulevaisuudessa kuuluvan sairaalan rakentamista. Ketkä sen palveluja ovat käyttämässä, ketkä sen rahoittamiseen sitoutuvat – se olisi nyt hyvä varmuudella pian tietää. Eli onko meillä suunniteltuun sairaalaan rahaa, onko sen palveluille suunniteltu määrä käyttäjiä?

Keski-Suomen SOTE 2020-hankkeen kautta pyritään luomaan maakunnan yhteinen vahva tuottajaorganisaatio ison ERVA-alueen sisälle. Kunnat, kolmas sektori, yrittäjät ja kaikki nykyiset maakunnan sote-toimijat pyrkivät yhdessä luomaan mallin, jolla palvelut tuotetaan mahdollisimman kattavasti kaikkialla Keski-Suomessa jatkossakin. Ketkä sitten loppujen lopuksi ovat yhteistoiminnassa – esimerkiksi uudessa perustettavassa kuntayhtymässä tai vastaavassa – mukana, on myös olennaista mahdollisimman pian selvittää. Kuntien lausuntojen perusteella kaikki eivät siis ole?

Kuntien erilaisia lausuntoja ERVA-alueen suhteen selittää tietysti se, ettei SOTE-uudistuksesta oikein tolkkua ota. Uuraisilla päätöksentekoon oli vaikuttanut kovasti se, että Kuopion ERVA-alue näyttäytyy kovin kalliilta nykykustannusten valossa. Toisaalta uusien SOTE-alueiden kustannuksia ei kukaan tällä hetkellä taida osata laskea tai ennustaa. Ministeri Susanna Huovinen jopa kielsi tutustumasta mihinkään ”harjoituslaskelmiin” Keski-Suomen SOTE 2020-hankkeen avausseminaarissa lokakuun alussa Peurungassa. Hänestä uudistusta ei vain ole mahdollista ollut valmistella niin, että kustannuslaskenta olisi jo nyt lausuntovaiheessa selvillä.

Sinällään hupaisaa on, että kun julkisen talouden kuluista kuntapuolella valtaosa tulee terveys- ja vanhuspalveluista, niin sillä, miksi nuo kulut tulevaisuudessa muodostuvat, ei olekaan tavallaan mitään väliä? Ja samanaikaisesti kunnilla ja valtiolla on koko ajan entistä vähemmän rahaa käytettävissä nykypalvelujen synnyttämiin menoihin! Siksi Uuraisillakin varmasti on säikähdetty Kuopion ERVAn kulunäkymiä.

Se on kuitenkin varmaa, että jos jotkut kunnat hakeutuvat pois yhteisestä valmistelusta, on niiden kuntien kuntalaisilla jatkossa erikoissairaanhoidon palvelut kauempana kuin aiemmin – kuluja siitäkin syntyy. Silloin joudutaan varmasti jäljelle jäävässä ”Keski-Suomessa” pohtimaan uudelleen ambulanssipalvelujen ja muun ensihoidonkin järjestelyjä. Jos kunnat lopullisesti hakeutuvat eri alueille, joudutaan myös Uusi Sairaala-hanketta Keski-Suomessa mitoittamaan toisin. Kaiken kaikkiaan kuntien hajoaminen Keski-Suomessa tässä olennaisen tärkeässä kysymyksessä johtaa maakunnan heikkenemiseen ja ehkä sen sotepalvelujen kallistumiseen, kun niitä rahoittamassa on entistä pienempi väestöpohja.

Sinällään tämä on onneksi vasta uhkakuva – ei välttämättä toteutumassa olevaa tulevaisuutta. Mutta miksi en usko maalailemani uhkakuvan toteutuvan, johtuu siitä, että en ihan tältä istumalta vielä kuitenkaan usko nyt valmistelussa olevan SOTE-ratkaisun toteutumiseen kaavailulla tavalla. Niin paljon siinä on auki olevia asioita ja ratkaisemattomia kysymyksiä. Tavoitteiltaankin uudistus on sellainen, että niihin tavoitteisiin en usko julkisessa taloudessa olevan edes varaa.

Todellisena uhkakuvana näen sen sijaan – toteutuu SOTE-ratkaisu tai ei - maakunnan hajanaisuuden. Toivottavasti Keski-Suomen SOTE 2020 –hanke saa kunnat näkemään yhteiset tavoitteet ja turvaamaan Keski-Suomeen hyvät ja kattavat terveyspalvelut myös jatkossa.

Joka tapauksessa nimittäin niiden kattavaan ja osaavaan tuottamiseen tarvitsemme me kaikki kunnat – myös Jyväskylä – toisiamme. Kunnallisesti rakennetut lähipalvelut, seutukunnallisesti rakennetut laajempaa väestöpohjaa edellyttävät peruspalvelut sekä maakunnallisen väestömäärän pohjalle rakennettu erikoissairaanhoito ovat ratkaisuina sotepalveluihin hyvin pitkälti jatkossakin – on SOTE-järjestämismalli hallinnollisesti sitten mikä tahansa.

Ketkä siis jatkossa haluavat toimia yhdessä, se ratkaisee minusta maakunnan tulevaisuuden. Yhdessä minusta pitäisi toimia niiden kuntien, joiden kuntalaisille yhteistoiminnan kautta muotoutuvat alueet ovat heidän normaalia elinpiiriään. Onneksi meillä on Keski-Suomen SOTE 2020-hanke. Sen työn kautta pääsemme yhdessä vielä kaikki pohtimaan yhteistä tulevaisuuttamme ja yhteistä toimintaverkostoamme.

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä