nykyinen valinnanvapauslakiesitys ei sitä mahdollista

Sote-uudistuksen keskeinen päämäärä on mahdollistaa valinnanvapaus sosiaali- ja terveyspalveluissa. Eli käytännössä lisätä kansalaisten mahdollisuutta itse huomattavasti monipuolisemmin kuin nykyisin päättää omasta palveluntuottajastaan kyseisissä palveluissa. Käytännössä tarkoitus on lisätä yksityistä palvelutuotantoa julkisen rinnalle ja mahdollistaa pienten yritysten ja 3 sektorinkin palvelutuotanto. Päämäärä on loistava ja sitä tuskin vastustaa kukaan. Muutokset tulee vain tehdä hallitusti ja harkiten.

Valinnanvapauslakiesitykseen lausuntoja antavat kunnat tai muutkaan lausunnon antajat eivät pelkää kilpailua sote-palveluissa, kuten julkisuudessa hallituksen esityksen puolustajat asiaa yksinkertaistaen ovat väittäneet. Valinnanvapauslainsäädäntöön ei myöskään suhtauduta kriittisesti ideologisista syistä, tai varmasti sellaisiakin tahoja on, mutta pääosa kritiikistä tulee ihan muista syistä.

Nyt käsittelyssä olevan sote-uudistuksen ongelma on se, että se on tavallaan hyppy tuntemattomaan. Missään muualla maailmassa ei ole toteutettu vastaavaa uudistusta, kuin mihin Suomessa nyt pyritään. Valinnanvapausmalli, joka uudistuksen myötä otettaisiin käyttöön, on sen kaltainen, että sen vaikutuksia ei kaikilta osin edes valmisteluorganisaatio kykene arvioimaan – ja niiltä osin kuin kykenee, niin joutuu vaikutusarvioinnissaan ottamaan esille huomattavan määrän riskejä ja ongelmakohtia.

Käytännössä lakiesityksen oma yleisperustelukokonaisuus esittääkin niin kriittisiä arvioita lakiesityksestä, että yksikään lausunnonantaja tuskin kykenee samaan. Tästä sosiaali- ja terveystoimittaja Tiina Merikanto kirjoittikin hyvän ja kuvaavan jutun YLEllä - Tässä linkki Merikannon hienoon uutisointiin, joka kuvaa lain omia perusteluja

Hankasalmen kunnanhallitukselle kunnanjohtajan laatima lausuntoesitys, jota hallitus ensi maanantaina käsittelee, on siksi hyvin kriittinen. Tuo lausuntoluonnos ja lakiesitys sekä sen yleisperustelut ovat linkkeinä tämän blogin lopussa. Kokonaisuudessaan en blogiini, jonka yhteydessä tuon koko lausuntoluonnoksen kiinnostuneille luettavaksi, lähde sitä referoimaan. Mutta olennaisimmat asiat nostan esille.

Ja jotta ei jäisi kuvaa, että kriittinen lausuntomme on jotenkin poikkeus, niin tässä linkkinä vielä eräiden keskeisten sote-asiantuntijoiden mielipiteet uudistuksesta. (linkki professoireiden näkemyksiin, jossa osuvasti todetaan, että talon voi polttaa vain kerran) - Tässä siis asiantuntijoiden mielipiteitä soten valinnanvapaudesta

Hankasalmen kunnan lausunnossa ei kiistetä sitä, että valinnanvapauden lisäämisellä voidaan lähtökohtaisesti parantaa hoitoon liittyviä palveluja. Mutta valinnanvapauteen kannattaisi edetä kokeilujen kautta.

Menemättä lain yksityiskohtiin, voidaan yksiselitteisesti todeta, että nykyisen lakiesityksen suurin ongelma on palvelujen pirstaloituminen. Hammashoitoon tai tk-lääkärille pääsy osalla asiakkaista voisi lain myötä nopeutua ja hoidon laatu toivottavasti parantua (vaikkei se huonoa pääsääntöisesti nytkään ole), mutta jossain määrin tämä lakiesitys on kohdennettu lähinnä valveutuneelle, maksukykyiselle, työikäiselle ja työelämässä olevalle henkilölle, jonka perheessäkään ei ole suurempia sote-palvelutarpeita kenelläkään perheenjäsenellä – eikä lähipiirissä ole muitakaan sosiaalisia tms. ongelmia.

Ja kuinka hyvin palvelut toimivat tilanteessa, jossa kukaan ei oikeasti kokonaisvaltaisesti johda koko sote-palveluketjua. Maakunnalla tai sote-keskuksella (voi olla yksityinen yritys) ei ole edes sopimussuhdetta kaikkiin palvelutuottajiin – maakunta kuitenkin vastaa palvelun yhteensovittamisesta. Lähtökohta johtamiselle olisi, että uudessa ohjausjärjestelmässä valinnanvapauden piirissä olevia palveluntuottajia ohjattaisiin tietojärjestelmien kautta generoituvan ohjaustiedon avulla. Ohjauksen toteuttamista taas sitten vaikeuttaa se, että valinnanvapausjärjestelmä joudutaan käynnistämään ilman suunnittelun ja toiminnan edellyttämää riittävää tietopohjaa.

Toimintaa pitäisi siis ohjata tiedolla, jota ei ole - ja seurata tietojärjestelmien avulla, joita ei ole. Uuden ohjaus- ja seurantajärjestelmän sekä maksatusjärjestelmän muodostaminen vaatii aikaa ja resursseja todetaan jo lain yleisperusteluissa – nyt tuota aikaa ei käytännössä olla valmiita antamaan.

Lakia pitäisikin siis alkaa toteuttaa vaiheittain – eikä markkinoita pitäisi avata suoraan heti kokonaisuudessaan, niin suoran valinnan sote-keskuksille ja suunhoidon yksiköille, asiakasseteleille ja henkilökohtaisen budjetin käyttöönotolle. Kukaan ei tiedä tai voi ennakoida, mitä siitä seuraa – ja maakunnilla ei ole juurikaan tietopohjaa ohjata niiden toimintaa, luoda sopimuksia – eivätkä palvelun tuottajat pystyne heti tuottamaan oikealla tavalla raportointia toiminnastaan.

Rahoituspohja on vielä täysin keskentekoinen tarvekertoimineen vuoden 2019 alussa, senkin voi jo nyt ennustaa. Usko, toivo ja tahto eivät ole yksinään hyviä uudistuksen toteuttamisen periaatteita, vaikka niitäkin tarvitaan – nyt valinnanvapauslainsäädännön aikataulutus nojaa kuitenkin uhkarohkeasti vain uskoon, toivoon ja tahtoon.

Nykyinen aikataulu on mahdoton ja jos siitä pidetään kiinni, uhkana on, että suurin osa riskeistä, joita tähän valinnanvapausmalliin liittyy paljon - kuten lain yleisperusteluista voivat kaikki lukea - toteutuu. Ja silloin synnytetään tilanne, jossa kustannukset karkaavat käsistä ja palvelujen toimivuus kokonaisvaltaisesti on suuresti uhattuna.

Valinnanvapauslain vaikutuksia on siis arvioitu ja on arvioitukin hyvin sekä riittävästi. Siksi on vaikea ymmärtää, että vaikutusarvioinnin perusteellakin täysin keskeneräinen ja osin toteuttamiskelvoton (liiallisten hallitsemattomien riskiensä vuoksi) lakiesitys tuodaan hallituksen toimesta lausunnolle. Vaikutusarvioinnin pohjalta ei vielä olla osattu tehdä oikeita johtopäätöksiä ja muuttaa lakiesitystä perusteellisesti, mihin sen kohdalla siis on suuri tarve.

Sote-uudistukselle asetettuja integraatio-, talous ja yhdenvertaisuustavoitteita ei voida tällä lakiesityksellä - eikä edes pienillä muutoksilla lakiesitykseen – saavuttaa. Päinvastoin palvelut pirstaloituvat ja integraatiossa otetaan takapakkia, mikä johtaa lopulta kustannusten kasvuun ja hyvinvoinnin heikkenemiseen. Yhdenvertaisuus voi toteutua vain kaupunkiseutujen sisällä ja niiden kesken, muutoin lakiesitys jopa lisää alueellista eriarvoisuutta.

Tämän vuoksi itse henkilökohtaisesti toivon, ettei valinnanvapautta toteuteta nyt käsittelyssä olevalla lakimallilla. Lue kunnan lausunto tästä alta ja pohdi, oletko samaa mieltä. Ja erityisen iloinen olen, jos jaksaisit tutustua esimerkiksi lain yleisperusteluihin STM:n sivuilla, jonne myös linkki alla. Ne nimittäin perustelevat monella eri tavoin, miksi lakiesitystä sellaisenaan ei edes pitäisi tuoda tällaisenaan käsittelyyn.

Liitteenä

Kunnanhallitukselle laadittu Hankasalmen vastausluonnos

valinnanvapauslakiesitys materiaaleineen STM:n sivuilla

Lisää kommentti


Turvakoodi
Päivitä